Tämä on ns. Sheep Shed, eli meidän vierasmökki joka joskus kauan sitten oli lampola ja sitten se laajentui yhden huoneen ja kylpyhuoneen vierasmökiksi missä mekin asuimme Emman ollessa ihan pieni. Tämä järjestely silloin siksi että mökin kuistin sai verkolla apina-turvalliseksi koska meillä oli pihalla vapaana orpo-apina, Common Langur nimeltä Bunty ja minä halusin pitää vauvani poissa turhan läheisestä kontaktista apinaan. Sittemmin verkko kävi tarpeettomaksi ja vauvan ja apinan kasvettua isommiksi opimme yhteiseloon ilman turvaverkkoja. Samalla meidän varsinainen kotitalomme on ollut erinäisten remonntiprojektien kynsissä ja laajentunut jo kolmeen suuntaan. Ja neljäs laajennussuunta on haaveissa kunhan taas saamme säästettyä rahaa ja kärsivällisyyttä ryhtyä siihen urakkaan. Sittemmin myös pelastettuja apinoita on niinikään tullut ja mennyt useitakin mutta ne eivät ole samanlailla viettäneet vapaata elämää pitkin pihojamme kuin Bunty. Mutta siis Sheep Shed on nyt tämänhetkisen remonttiprojektimme kohde ja Papan ja Mamun tulevien eläkepäivien Intiakoti. Kuisti joka silloin verkotettuna oli Emman leikkipaikka ja meidän ruokailutila on nyt rakennettu huoneeksi ja talon eteen tulee uusi kuisti. Tämä on meidän tilan ehdottomasti paras villieläinten näkemispaikka. Karhut, norsut, villisiat, peurat, villikoirat… kulkevat 50m päästä ihan aidan toiselta puolelta. Projekti vaikutti maallikosta melko simppeliltä ensialkuun. Tuosta vaan tiiltä toisen päälle ja suljetaan kuisti ja laitetaan pari ikkunaa paikoilleen. Alkuvaiheessa rakentajat kuitenkin totesivat että katto on vanha ja se pitää uusia ja sitä pitää nostaa jotta uuden seinän ja kuistin katon saa sopivasti sopimaan paikoillensa. Homma edistyy tietysti tuskastuttavan hitaasti ja olen jo taas alentunut puhumaan urakoitsijapuusepälle tiukkaakin tiukemmin – mikä johtaa aina katastrofiin koska saan semmoisessa tilanteessa kyynelet silmiin. Kyynelehtivä rouva joka yrittää olla tiukkana projektin edistymisaikataulusta ja vaatii päivittäisiä edistymisraportteja ei ehkä anna sitä kuvaa jämäkästä, rakentamisesta lähes kaiken tietävästä ja projektia viisaan lempeästi mutta kuitenkin ammattimaisesti johtavasta naisesta – kuin haluaisin. Asiaa ei auta se että Nigel on vielä syyskuun loppuun pitkiä aikoja työmatkoilla Mission Rabies Goa –projektissa Goalla. No, loppujen lopuksi jäljellä on enää ikkunoiden ja ovien asennukset jo paikoillaan oleviin raameihinsa, sähkötyöt ja maalaaminen. Kyllä se siitä. Ja ensi jouluna Mamulla ja Papalla (ja Heinillä?/Elisalla?/Ilarilla&Monalla&pikkutytöillä?) on täällä sitten kaksio odottamassa. Vähän aikamatkailua aiheesta Sheep Shed ja Bunty...
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|