Toissaviikon vietimme Kuti wildlife reservessä. Kuti on pieni, 30 neliokilometrin kokoinen luonnonsuojelualue 2 tunnin ajomatkan päässä Lilongwesta, jota ylläpitää Kuti-säätiö. Majoittua voi ruohokattoisissa taloissa, A-frame –mökeissä tai teltassa. Me tietysti telttailimme koska meillä on mukana noin 25 kiloa retkeilyvarustusta (6 hengen teltta, puhallettavat patjat, makuupussit). 6-hengen teltta ei ole yhtään liian iso vaan äärimmäisen mukavan kokoinen nelihenkiselle perheelle. Kaksi makuuhuonetta ja eteinen. Ja olemme tosi tyytyväisiä että olemme ottaneet teltan mukaan, leirintä-alueet ovat olleet hyvin hoidettuja, yhteistilat siistejä ja teltassa yöpyminen A-frame -mökin sijasta tulee meille huomattavasti halvemmaksi. Mabuya-campin perusleirissämme jatkamme kuitenkin taas talossa asumista nyt Kutista palattuamme mutta kaikki muut reissut aiomme telttailla aina kun on leirintäalue mahdollisuus ja ainakin Malawissa leirintäalueita ja telttailupaikkoja näyttää olevan hyvin tarjolla. Ja telttailijoita riittää – Mabuya-campilla on melkein joka yö uusi porukka telttailijoita.

Kutissa pääsimme mukaan luonnonpuisto-managementiin yhdessä puiston vakitiimiin kanssa. Toiminnasta vastaa englantilainen general & financial manager Jen ja lisäksi siellä on muutamia pitkäaikaisia vapaaehtoisia välivuotta viettämässä ja 27 malawilaista työntekijää. Lyhytaikaisia vapaaehtoisia tulee myös satunnaisesti, Lilongwe wildlife centerin kautta, mutta enemmällekin olisi töitä. Nigel osallistui aamuisin salametsästysvartijoiden kierroksille, minä ja tytöt autoimme seepra-tutkimuksessa jossa identifioidaan alueen seeproja ja niitä ryhmiä missä ne liikkuvat ja millä alueilla (tämä siksi että tarvittaessa voidaan alueelta siirtää sopivia seeproja muualle ja saada uusia seeproja tilalle, sisäsiittoisuuden vähentämiseksi). Tosi nopeasti kaikki samannäköiset seeprat alkavat olla yksilöitä joilla on erilaiset raidat joidenka perusteella ne voi tunnistaa. Saara kirjasi ylös ja Emma otti valokuvia, aina seepran pää vasemmalle. Kutissa on seeproja, paljon erilaisia antilooppeja, paviaaneja ja kirahvi. Norsuja ja petoeläimiä ei ole joten metsissä ja savannipoluilla voi turvallisesti kävellä myös ilman opasta. Minä pidin erityisesti siitä että eri antilooppilajeihin pystyi kunnolla perehtymään koska ne eivät kiinnostavuudessaan ikään kuin jääneet isompien ja vaarallisimpien eläinten varjoon. Lisäksi alueella on kaksi etelä-malawilaiselta teetilalta huonoista oloista pelastettua kamelia jotka toki saavat nyt kulkea vapaasti isolla alueella mutta eivät tietenkään kuulu tähän ilmastoon ja siksi kärsivät kärpästen puremista ja kutinasta. Kutin ihmiset kärsivät jonkun verran näistä kameleista jotka rapsuttavat itseään rakennusten ruohokattoihin ja vetävät olkia alas sekä välillä jahtaavat ihmisiä sekä saattavat myös tulla ravintolaan sisälle asti niinkuin eräänä aamuna kun tulin aamiaista laittamaan.

Opimme myös valmistamaan paperiprikettejä joita suositaan täällä polttopuun sijasta, metsien suojelemiseksi. Avotulella ruoan valmistaminen on todella tavallista. Kutissakin ruoka laitettiin nuotiolla ja muuten koko paikka (toimiston internetiä myöten) toimi aurinkoenergialla. Hyvin vaikuttavaa. Maanantaisin on Kutin  kokin vapaapäivä ja silloin sekä aina aamuisin vapaaehtoiset laittavat itse ruoan. Tulimme maanantaina joten pääsimme heti vauhtiin nuotioruoanlaitossa. Aamuisin kun Nigel oli lähtenyt vartijoiden kanssa kierrokselle, aloin nuotion sytyttämisen ja aamukahviveden keittämisen. Partiotakäymättömälle aamukahvin ja –puuron ja paahtoleipien saaminen aamiaispöytään oli aina oikein mukava haaste ja 40minuutin savuisen keittiösession jälkeen kun viimein sai kahvikupin käteensä niin kylläpäs maistuikin hyvälle! Mutta siis paperiprikettejä haluamme alkaa tekemään myös kotona Intiassa meidän koiranruokakeittiössä käytettäväksi. Ne valmistetaan lehmänlannasta ja jätepaperisilpusta (tai pahvisilpusta) ja mukaan voi laittaa sahanpurua tai lehtiä tai olkisilppua. Olemme  muutenkin saaneet paljon uusia ajatuksia IPANin vapaaehtoistyökuvioihin. Tulemme ottamaan jatkossa myös ei-eläinlääkäreitä soveltaen näitä systeemejä joita olemme nähneet täällä. Voimme järjestää esimerkiksi kiertävää englanninopetusta kyläkouluissa tai sisällyttää Silver Shoe Ponyclubin toimintaan seurustelu-, avioliitto- ja perhesuunnitteluaiheita ponien hoidon ohessa, jotta Mavanallan nuoret tytöt ymmärtäisivät välttää alle 15-vuotiaana äidiksi tulemisen. Kuti järjestää lähikylissä jalkapallon pelaamiseen verhottua HIV-opetusta ja siitä sain ajatuksen meidän poniklubitoiminnan yhdistamisesta Mavanallan lapsiavioliittojen vastaiseen kampanjaan. 

Monena aamuna heräsimme seepralauman laukatessa ohi ja yhtenä aamuna telttamme vierestä käveli kirahvi. ‘Kuti rocks!’ Emma kirjoitti päiväkirjaansa.

Tytöt myös maastopyöräilivät kovasti ja kahtena iltana pyöräilimme ‘Sunset Deckille’ nauttimaan komeasta auringonlaskusta ja siideristä/limsasta. Saara oli joko Nigelin pyörän tarakalla tai istui Emman pyörän satulassa kun Emma polki seisaalleen. Kyysääminenhän on näitä 80-luvun Suomilähiölapsien perustaitoja joita meidän tytöt eivät ole vielä Intiassa päässeet oppimaan. Sunset deckiltä palatessa oli aurinko tietenkin jo laskenut joten meidän pyöräilyä keskellä puusavannia valaisi vain kuu ja satunnaiset tulikärpäset.

 Kotikoulussa teimme pylväsdiagrammeja näkemistämme eläimistä, kirjoitimme päivittäin päiväkirjaa ja kirjasimme ‘microhabitat’-löydöksiä neliömetrin maapläntiltä. Ja pelasimme kovasti Unoa ja Rummikubia sekä afrikkalaista ‘Bau’-peliä. 

Kutin jälkeen nyt Mabuya-campilla nautimme taas kovasti uima-altaasta. Saara ui nyt ihan itse, 5 metriä menee hyvin ihan ilman kellukkeita ja Emma harjoittelee pää-edellä hyppäämistä. Heillä olisi koulussa joskus maalis-huhtikuun vaihteessa uima-gaala –kilpailu ja sovimme että järjestämme täällä oman kilpailun, molemmille se matka minkä heidän luokkakaverinsa uivat koulun kilpailussa ja otamme aikaa ja tarjoamme limua ja snackseja. Tytöillä on ajoittain kovia koti-ikävän puuskia, he kaipaavat ystäviään ja ponejaan ja koiriaan. 

So the last weekend we went camping to Senga Bay, Lake Malawi. Weather was perfect - rain at night to keep it cool and beautiful sunshine at day time. The captions will tell more as I did not write anything before and trying now to make the most use of the limited internet time. Also in between a random collection of other photos from the past days. Next week plan is to go to the Kuti wildlife reserve to study zebras...