Koulupuvut on nyt pesty ja viikattu ylähyllylle varastoon pitkäksi aikaa. Otamme ne sieltä esiin vasta 8 kk kuluttua, elokuussa. Todistuksissa sanottiin molemmista paljon kaunista ja positiivista ja kannustavaa. Erityisesti mieleen painui Emman opettajan: “Emma seems well grounded in who she is and in her beliefs. She enjoys speaking about her ideas and vies.” Ja Saaran opettajan: “Saara is a thoughtful individual who takes care of the other children in Star Class”. Niin ne ovat – omia ihmeellisiä persoonoitaan. Ennen koulun loppua ehdittiin viettää Emman esi-10-vuotissynttäreitä 16 tytön voimin Domino’s pizzeriassa. Haikalen täällä sitten vähän lisää sitä että ‘kuinka meidän vauvasta on kasvanut jo kymmenvuotias, ihmeellinen oma itsensä’ kun se ihan oikea syntymäpäivä tammikuussa on. Yösyötöt ja kestovaipat ja kantoliinat ja soseet ja ensiaskelet ja ensimmäiset sanat ovat niiiiin kaukaisia asioita mutta sitäkin rakkaimpia muistoja näin kun aletaan katsoa eteenpäin, kohti teinivuosia (onneksi niihin on vielä muutama vuosi aikaa, lapsi saa olla vielä äidin pieni vaikkei vauva enää olekaan…). Serkun perheeseen syntyi joulukuun alussa Emma Ilona Alexandralle pikkuserkkukaima Alexa – siellä tämä ihmeellinen matka vauva- ja lapsuusvuosien halki nyt alkaa. Onnea Alexan vanhemmille vielä tätäkin kautta!

Ensimmäisenä lomaviikonloppuna meillä vahvistettiin vanhoja ystävyyssuhteita jotka olivat jo vähän jääneet elämän jalkoihin. Jossain vaiheessa Emma ei oikein osannut sanoa mitään näille tytöille vaikka pienempinä lapsina he olivat parhaita ystäviä. ‘My-Little-Pony’ –ystävyysterapiaa parhaimmillaan.  Aladdin harjattiin ja letitettiin yhteisvoimin ja sitten innostuttiin hyppimään heinäkasassa ja lopulta vielä ratsastettiin Lilillä ja Pololla. Saara voitti lopulta itsensä ja lähti mukaan heinäkasaleikkiin vaikka aluksi ujostuttikin kovasti kun muut juttelivat ja vitsailivat ja nauroivat tamiliksi Aladdinia harjatessa ja Saara tunsi itsensä ulkopuoliseksi ja halusi vain harjata Liliä itsekseen. Kun ystävät lähtivät Saara oli iloinen että oli lähtenyt leikkiin mukaan ja muisti että kaikki ne tytöt ovat myös hänen vanhoja ystäviään. Durgasta on kasvamassa hevostyttö varaisosiskojensa mallin mukaisesti. Ja niin kauan kun Durgalla oli suka kädessä ja Lilin edessään niin hänelle kelpasi myös ‘auntien’ eli minun syli istua. Emma on Durgan ehdoton suosikki meidän perheessä.

Ala-asteen joulumusikaali on aina niin ihana. Jokaisella ala-asteen oppilaalla on esityksessä rooli. Kaksi vuotta sitten, esikoululaisena, Saaraa jännitti esitys aika paljon ja vaikka esikoululaisten hiiritanssi sujui hyvin, hänestä näki että tunnelma oli tytöllä vähän ‘ei-vois-vähempää-kiinnostaa’. Hän ei myöskään halunnut jälkeenpäin katsoa videolta esitystä eikä halunnut että sitä näytetään isovanhemmille. Tänä vuonna, tokaluokkalainen, kuusi-ja-puoli-vuotias, kolme-hammasta-melkein-irti –tyttö oli esityksessä ihan toisella mielellä ja jopa kahdessa roolissa. Lauloi neljän muun tytön kanssa tähtilaulun ‘solon’ mikrofoneihin ja oli myös yksi lammas suuressa, määkivässä lammaslaumassa. Ja etukäteen hän varmisteli että ostanhan varmasti sen videon koululta että hän näkee sitten koko esityksen hyvin. Esiintyjäthän eivät muuten tietenkään näe esitystään itse koska istuvat lavan edessä kuorossa yleisöön pain silloin kun eivät ole rooleissaan lavalla. Emma oli kahden ystävänsä kanssa aurinkolasipäinen tanssiva kameli sekä tanssiva tyttö kylän kaivo-aukiolla. 

Joulun odotus on ihanaa aikaa kun on paljon ihania traditioita. Viikonloppuna on lauantaina jouluillallinen ja opettajien variety show oppilaille (menen aina hyvissä ajoin hakemaan tyttöjä että ehdin nähdä osan esityksestä) ja sunnuntaina kynttiläkirkko oppilaille ja vanhemmille. Ensi viikolla on luokissa omat joulujuhlat joissa vierailee joulupukki.

Piparitaikina numero neljä on leivottu tänään. Piparipussit joululahjoiksi ihanille opettajille. Tänään tein ehkä ainoan jouluostosreissun ihan oikeaan kauppaan, jos ei lasketa ruoka-ostoksia, niitä kyllä tulee. 15min reissu lahjatavara-paperitavarakauppa -Vibesiin ja sieltä joululahjapaperia, teippiä ja vähän pientä kivaa joulusukkiin adventeiksi. Tämän enempään ‘jouluruuhkaisissa kaupoissa juoksemiseen’ tuskin tulee tarvetta. Lahjat on netistä tilattuja (tai virkattuja… J) ja odottavat jo paketoimistaan tuolla hyllyn päällä, pahvilaatikossa piilossa.

Joulumusiikkina meillä soi Christmas Carols’ien lisäksi Petteri Punakuono – pianolla by Emma.

Facebookissa viime aikoina pyörineiden ‘kiitollisuus’-haasteiden taustalla on kanadalaisen Ann Voskampin vuonna 2010 ilmestynyt ‘One thousand gifts’ –kirja, josta tuli bestseller 60 viikoksi ja joka on tänä vuonna ilmestynyt myös suomeksi (‘Tuhat lahjaa’). Olen lukenut paljon Annin blogista ajatuksiaan ja niistä inspiroituneena päätin jatkaa kiitollisuusaiheiden listaamista ja muokata siitä facebook-haasteen jälkeen joulutradition meille. Tytötkin innostuivat osallistumaan. Listaamme joka päiva joulukuun ajan kolme asiaa, kolme lahjaa, jotka meillä jo on ja joista voimme olla kiitollisia. Nämä laput sitten kiinnitetään jolukalenteripyykkipoikanauhaan joka meillä oli jo ennestään. Nyt käytössä on vain tavalliset paperilaput mutta ensi vuodeksi suunnittelen jo jotain kauniimpaa.