Ennen Kasungu-matkaamme luin kirjan, 'The Boy Who Harnessed the Wind' (omaelamankerta/tositarina, pojan itsensä kertoma) malawilaisesta pojasta Williamista, joka vuonna 2002 joutui jättämään 14-vuotiaana yläasteen kesken heti alkuunsa koska maissisadon epäonnistuttua tulvien ja sitä seuranneen kuivuuden takia, vanhemmilla ei ollut varaa lukukausimaksuihin. William alkoi viettämään aikaa lukemalla pienen kyläkoulun kirjastosta lainaamiaan vanhoja fysiikan kirjoja ja kerämään rojua ja erinäisiä hylättyjä koneiden osia, tavoitteenaan rakentaa tuulimylly. Kyläläiset pitivät häntä hulluna mutta kaikkien yllätykseksi hän onnistui projektissaan ja sai kotitaloonsa sähkövalot tuulivoimalla. Kuten kirjassa todetaan, suurin osa Afrikkaa menee nukkumaan seitsemältä, joka ilta, koska valoja ei ole. Hänestä kirjoitettiin sanomalehdessä ja hän alkoi lopulta saada myös kansainvälistä huomiota, sai taloudellisia tukijoita ja pääsi puhumaan teknologia-innovaatio –konferenssiin Tansaniaan sekä takaisin kouluun ja lopulta Etelä-Afrikkaan yliopistoon. Kirja avasi Malawin lähihistorian jotenkin samalla tavalla kuin Shantaramin lukeminen sai ikään kuin ‘tuntemaan’ Mumbain. 2001-2002- vuosien nälänhätä ja kurjuus maaseudulla, voimakas mustaan magiaan ja noituuksiin uskominen ja sen moninaiset seuraukset (esim HIV torjunnan haasteet) maassa jossa kuitenkin tilastojen mukaan 80% ihmisistä on kristittyjä. Sähköopista en sen sijaan tullut juurikaan viisaammaksi vaikka sitäkin kirjassa on paljon. On asioita joita ei vain ole tarkoitettu minun ymmärrettäväksi. Kasungu National Parkin oppaan mukaan Williamin kotikylä Wimbe on Kasungun lähellä (60km kaupungista, tästä 20km hiekkatietä) – olisin kovasti halunnut käydä siellä, koettaa onneani tavata Williamin perheenjäseniä ja nähdä se tuulimylly (jota William sittemmin, tukijoidensa avulla, paransi niin että pystyi toteuttamaan suurimman haaveensa – pumppaamaan vettä kaivosta jotta heidän maanviljelyksensä ei ollut niin täysin sateiden varassa ja äitinsä pystyi pitämään pientä puutarhaa, kasvattamaan perunoita ja tomaatteja kotiin ja vähän myyntiinkin). Lopulta kuitenkin Wimbe-vierailu jäi koska mietimme että se olisi lisännyt 4 tuntia meidän jo ennestään 4 tunnin kotimatkaan ja siten ehkä aiheuttanut turhaa vastarintaa takapenkkiläisiltä. Mielenkiintoinen yhtymäkohta meidän Malawi-kokemukseemme on myös se, että kun William pääsi tukijoidensa avulla takaisin kouluun, monikaan koulu ei häntä olisi huolinut koska hän oli jo 5 vuotta muita oppilaita vanhempi. ABC Christian academy, Lilongwen kansainvälinen koulu, otti hänet kuitenkin vastaan. Meille taas ABC –community on tullut tutuksi koska ennen Malawin matkaamme löysin koululla töissä olevan hollantilaisen Miriamin blogin jossa kerrottiin mm. Afrikassa lasten kanssa telttaretkeilystä. Miriamin kanssa vaihdoin muutaman sähköpostin koskien lasten malarialääkityksiä ja hän sitten kutsui ABC-kirkkoon, johonka meidät myös tutustutti Lilongwe Wildlife Centerin englantilainen eläinlääkäri, Shona. Sitä kautta olemme saaneet joitain muita tuttuja, olleet kyläilemässä ja auttamassa ystävänpäivän tapahtumassa. Emma on myös päässyt muutaman kerran harjoittelemaan pianon soittoa kirkon koskettimilla, ettei ihan unohtuisi. Han haaveilee etta viela jonain paivana osaisi soittaa Anna Gracemanin 'Words'. Ensi lauantaina olemme menossa ABC-FUNFAIRiin – lastentapahtumaan missä on luvassa trampoliinia, vesiliukuja, pommpulinna ja kasvomaalausta. Kuulostaa aika takuuvarmalta funfair-reseptiltä, toiminee aina, missä päin maailmaa tahansa. Mutta siis ‘The Boy Who Harnessed the Wind’ – ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Malawilaista todellisuutta viimeisen 15 vuoden ajalta. Ja nyt kun katselemme maissipeltoja täällä paahtavan auringon alla niin ajatukset ovat kyllä maanviljelijöiden kohtalossa joka kirjassa kuvattiin todella hyvin. Vielä pitäisi sataa muutaman kerran jotta sato onnistuisi. Ja koska täällä ei juurikaan ole kastelujärjestelmiä, viljely perustuu vain sateeseen. Mitä maissia nyt korjataan, sillä pitää elää koko vuosi koska vaikka lämpötila mahdollistaa kaksi satoa vuodessa, sadeaika rajoittaa viljelyn vain yhteen satoon.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|