Meidän tyttöjen ehdoton suosikki-TV-sarja on kanadalaista tuotantoa oleva Heartland. Sarja kertoo kahdesta sisaruksesta (Amy & Lou), jotka isoisänsä kanssa pyörittävät Heartland- nimistä hevostilaa missä hoidetaan traumatisoituneita ja käytösongelmaisia hevosia. ‘Healing horses, healing hearts’. Hevoset ovat pää-osassa mutta sarjassa on myös sopiva annos ihmissuhteita sekä sisarusten selviytymistarinaa vanhempiensa eron ja äitinsä kuoleman jälkeen. Sarja perustuu samannimisiin kirjoihin (joita Emmalla on huomattava kokoelma, kaikki luettu jo useampaan kertaan). Meillä on kolmas kausi Heartland-jaksoja itsellämme ja viime viikolla tytöt lainasivat koulussa ystävältaän ensimmäisen kauden ja niinpä vietimme ison osan sadetta vihmovasta viikonlopusta mukavasti sohvalla Heartlandia katsoen. Tytöt urakoivat koko kauden läpi viikonlopun aikana – minä kahvittelin välillä ystävän kanssa, paistoin punajuuripihvejä (kotipuolessa tunnettaisiin nimellä ‘Timbaalit’) lounaaksi, join teetä nepalilaisten kirurgiakurssilaisten kanssa jotka tulivat vapaapäivänään meille kylään katsomaan hevosia, koiria ja aaseja sekä vuollatutin hevoseni Riian kaviot. Mutta aina kun taivas hetkeksi kirkastui, tytöt olivat tietenkin omien poniensa kanssa ja opettivat myös vuotiasta Aladdin-varsaa kulkemaan riimussa ja juoksutusliinassa.
Heartlandista Emma on oppinut hevosten aromaterapiaa ja hänellä onkin satulahuoneessa omassa laatikossaan kokelma erilaisia öljyjä joille on kaikille omat indikaationsa. Ajat muuttuvat. Lapsuuteni ja esi-teinivuosieni unelmakirjat ja tv-sarjat kuten esim. ‘Anna ystävämme’ eivät ihan ole meidän tyttöjen juttuja. Vaikka on meillä Anna-sarjaakin katsottu kuten myös ‘Pieni Talo Preerialla’ – sarjaa – sitä on sekä luettu että katsottu tv-sarjana ja se oli aika suosittukin (meillä on varmaan kuusi tuotanokautta Lauran&Maryn elämää Walnut Grovessa) ennen kuin tytöt löysivät Heartlandin. Ja Heartland ja Anna ystävämme yhdistyvät siinä etta Megan Follows, joka aloitti uransa lapsinäyttelijänä Anna-sarjassa, on muutamassa Heartland-jaksossa sivuosassa Amyn poikaystävän äitinä. 30-vuotta Anna-sarjan kuvaamisen jälkeen ja niin erilaisessa roolissa. Se oli minulle pieni järkytys. Megan Followskaan ei ole ikuisesti nuori haaveileva runotyttö. Minäkin jo suunnittelen 40-vuotisjuhliani… Mutta se taas liittyy siihen haaveseen että meidän kaikki pihakunnostus-ja remontti/rakennus-projektit olisivat siihen mennessä valmiita ja voisimme pitää ihanat grillailujuhlat. Siihen on vielä aikaa…
1 Comment
Vähän maisemia meiltä. Meidän kotitietä pystyy ajamaan vain nelivetojeepillä, varsinkin näin sadekauden aikana. Jos olemme liikenteessä minun pienellä autollani, niin silloin joudumme jättämään sen kylään tien varteen perjantai-iltana kun tulemme kaupungista ja sitten sunnuntai-iltapäivällä kun on aika palata kaupunkiin, kävelemme ensin kylälle.
Saara tykkää laukata pitkin polkuja omassa mielikuvitusmaailmassaan mutta Emmaa harmittaa usein kaupunkiin paluu koska se tarkoittaa taas viikkoa ilman poneja. Mango on Intian vastine mansikoille. Kun mangokausi alkaa huhtikuussa, siitä kirjoitetaan lehdissä ja kaikki puhuvat mangoista. Mangot ovat ihania mutta myös sottaisia syödä ellei pilko kuutioiksi ja popsi haarukalla. Mansikat ovat paljon kätevämpiä. Tänä vuonna tajusin kuitenkin yhden suuren yhtäläisyyden näiden kahden herkun välillä – mangoa voi pakastaa niin kuin mansikoitakin jotta niistä voi sitten nauttia myös mangokauden jälkeen. Soseena.
Kun mangokausi alkoi olla lopuillaan, vähän ylikypsiä mangoja sai myös tosi halvalla. Ostimme useita kassillisia ja sitten kuorin, pilkoin, pussitin ja pakastin. Pussitin ja pakastin. Mangososeesta on ihanaa tehdä jäätelöä. Vatkataan erikseen 4 x valkuainen, 4 x keltuainen + 2dl sokeria ja 4dl kermaa. Varovaisesti nostellen sekaisin ja mangosose joukkoon ja pakastimeen viideksi tunniksi. On hyvää. Viime viikolla Modern-storesta (meidän ihana ruokakauppa jossa kaikki työntekijät tuntevat kaikki paikalliset asiakkaat ja josta saa ‘modernia’ ruokaa peruselintarvikkeiden lisäksi) – löytyi pakastemansikoita ja –mustikoita. Voi ihanuutta. Seuraava jäätelösatsi minkä tein olikin sitten mansikka-vanilja. Emman suomalainen pianonsoiton opettaja kutsuttiin eilen mustikkapiirakalle. Suomalainen opettajapariskunta on tullut tänne vuodeksi opettamaan musiikkia ja fysiikkaa. Mukavia teehetkiä suomeksi on siis tiedossa jatkossakin. Meillä on Hill View Farmilla noin 60 aasia jotka ovat päätyneet meille erilaisten elämänvaiheiden kautta – yhteistä melkein kaikille on kuitenkin rankka elämä kuormajuhtana rakennusprojekteissa, tiilitehtailla ja tienvarsilla – auto-onnettomuudet ja ihmisten julmuus ja ajattelemattomuus. Aasimme saavat laiduntaa vapaasti ja välillä karkaavat naapurikyliin asti. Olemme ruunanneet kaikki ori-aasit jotta laumamme ei lisääntyisi. Noin 1.5 vuotta sitten saimme uuden pikkuvarsaoriaasin Maharasthran osavaltiosta Animal Rahat –järjestön kautta jonka suomalaiset eläinlääkäriopiskelijaharjoitteliat meillä ruunasivat noin vuosi sitten. Leikkaus onnistui hyvin mutta viime viikolla selvisi että operaatio oli valitettavasti liian myöhään suoritettu. Tervetuloa maailmaan ‘Vaahtokarkki’ ja ‘Salmiakki’! Ja kun kävimme läpi aasilaumaamme ‘sillä silmälla’ niin pikainen arvio on että vielä ainakin on viisi aasinvarsaa tulossa… Kuka haluaa aasin? I usually write in Finnish thinking about my family and friends in Finland as the main purpose of the blog is to share about our life with them. However, as this article was recently published, I thought it fits well to the beginning of this blog as an English introduction to bits of our work in India. Emma aloitti viidennen luokan ja uutta on nyt se, että hänen luokallaan on uusia oppilaita jotka asuvat koulun asuntolassa eli ‘dorm’issa. Nuorimpien asuntolalasten, eli vitos- ja kutosluokan tyttöjen dormin nimi on Sunshine-dorm ja dormin aktiviteetteihin pääsevät halutessaan mukaan myös päiväoppilaat (daystudents), kuten Emma. Perjantai-iltaisin dormissa vietetään usein elokuva- ja cup-noodles-iltaa ja Emma tietysti tahtoi mukaan jo heti ekan viikon perjantaina.
Me vietimme sitten Emmaa odotellessamme nuudeli-iltaa mekin. Saara olisi halunnut tietysti katsoa youtubesta ‘saddle club’-ponisarjan jaksoja elokuvan sijasta mutta koska netti ei toiminut päädyimme lautapeleihin. Snakes & ladders ja Junior Scrabble. Emma on innoissaan koulusta ja uusista kavereista ja kaikesta siitä erityisestä ja uudesta mitä dormin kanssa tehdään (mm. ‘secrect walk’, joka on salainen ja siitä ei voi kertoa äidille enempää koska se on dormin salaisuus). Kaikissa koulun tilaisuuksissakin vitosluokasta ylöspäin oppilaat istuvat aina dorm-ryhmänsä kanssa, eivätkä luokanopettajansa kanssa kuten alemmilla luokilla. Lapsilla alkoi koulu tänään ja tätä uutta alkua juhlistan nyt aloittamalla uuden blogin. Uuden blogin tarkoitus on
1. Olla kauniimpi ja paremmin suunniteltu kuin edellinen 2. Päivittyä useammin 3. Käyttää skandinaaveja tekstissä, vaikka se tarkoittaakin sitä että kaikki teksti on ensin kirjoitettava wordilla ja sitten copy-pasteta blogisivulle 4. Sisältää ehkä vähän laajemmin ihmettelyä ja pohdintaa vieraassa kulttuurissa elämiseen liittyen. Näiden pohdintojen syvällisyydestä en kuitenkaan lupaa mitään |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|