Joskus jo mainitsin siitä että meillä on uusi apulainen kaupunkikodissa ja tämän uuden järjestelyn myötä olen alkanut säännöllisesti kokkaamaan meidän iltapalat. Entinen apulainen teki yleensä jotain valmiiksi ja silloin laitoin ruokaa arki-iltoina melko harvoin. Suurin syy siihen että meillä on apulainen on se, että on joku kotona kun lapset pääsevät neljältä koulusta ja että on joku joka lakaisee ja pesee lattioita jottei tarkkasilmäinen vuokraemäntämme pääse huomauttamaan sotkusta. Imurin puutteessa ja pitkien työpäivien päätteeksi on toki aivan ylellistä saada tulla kotiin joka on (lasten leikkejä lukuunottamatta) siisti ja pyykit pesty ja silleen. Jotkut ystävät sekä myöskin Nigel ovat olleet sitä mieltä että miksi en pyydä tai neuvo Premaa tekemään iltapalaa valmiiksi mutta syy on ennenkaikkea se että vaihtelu virkistää ja minusta on kiva puuhata keittiössä (erityisesti kun Prema kuitenkin tiskaa sitten seuraavana päivänä…). Ja myös se, että mun kokkaaminen on sellaista improvisoivaa kaapintyhjennyskokkaamista ja sitä on vaikea etukäteen opettaa kenellekään. Pähkinävoin tekemisen kyllä opetin ihan ensimmäisenä päivänä koska sitä meillä syödään aika paljon. Sitä mukaan kun meidän supermarket-Modern Storesin valikoimat ovat laajentuneet (Modern Stores oli 10 vuotta sitten pikkiriikkinen kauppa josta sai aamiaismuroja, pähkinävoita, keksejä, nuudeleita ja pesuaineita yms. Ja jonka yksi ainoa käytävä oli niin kapea että en mahtunut Emmaa kantoliinassa kantaen ohittamaan toista asiakasta käytävällä. Nykyään kauppa on kaksikerroksinen ja sieltä saa jo vaikka mitä – on pakastealtaat ja juustovalikoimaa ja säilykkeitä ja valmisruokia) niin mun kiinnostus ostaa näitä helpporuokia on huomattavasti vähentynyt ja into tehdä itse on kasvanut. Se on sopivaa työpäivän jälkeistä palautumisterapiaa kun puuhaa keittiössä ja tulee kokeiltua uusia juttuja. Kaukana meidän ateriat mistään gourmetista on kuitenkin. Pestoa, jäätelöä, vegaanista valkokastiketta – uusimpina valloituksina. Ja mä olen aina nauttinut kaapintyhjennysfilosofiasta ruoanlaitossa – että yritetään saada kaikki ostetut ruoka-ainekset käyttöön ettei kaappeihin kertyisi kaikenlaista ‘varalle’ ostettua. Ja ettei tarvitsisi heittää paljon pois. Kaurapuuron jämät ja vähän nahistumassa jo oleva pätkä kesäkurpitsaa sämpylätaikinaan. Vähän löysistä tomaateista uunikuivauksella kiva lisä perunoille. Ylikypsät mangot soseeksi ja sitten jäätelöksi tai pirtelöksi. Tehosekoitin on ehdottomasti tärkein keittiökoneeni peruskaasulieden ja uunin jälkeen. Olen jopa harkinnut pienen sekoittimen ottamista mukaan Malawiin koska olen aivan koukussa sen käyttöön. (me saadaan ottaa 40kg matkatavaraa per henkilö että älkää nyt sisarukseni siellä pyöritelkö silmiänne niin kovasti!) Saaran keittiössä tehdään vähän hienompia ruokia ja ideoita ruoanlaittokohtauksiin tyttö ammentaa tietenkin lempi-TV-sarja Heartlandista. Ei heti arvaisi että heppasarja voi vaikuttaa niin monella pikkutytön elämänalueella mutta hän on tarkkaillut henkilöiden ilmeitä ja ruoanlaittotilanteita ja näitä sitten toistaa leikeissään, hyvin tietoisena siitä mistä idea on tullut. “This is from Heartland when Lisa is baking Grandpa’s favourite ‘Saskatoon pie’ and it gets burned.” Puuseppä teki Saaran keittiön kun sellainen oli kovasti toivelistalla sen jälkeen kun hän oli nähnyt serkkunsa leikkikeittiön Suomessa. Perinteistä kotileikkiä suositumpaa on Heartland-imitaatioiden lisäksi ehdottomasti kahvilaleikki sekä myös lentokoneleikki jossa ollaan lentoemäntiä jotka tarjoilevat annoksia matkustajille.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|