Normiarkea tässä pyöritellessä olemme edenneet Afrikka-suunnitelmissa siihen pisteeseen että N on jättänyt Malawi-viisumihakemuksensa ja samoin vieraillut Zambian, Namibian ja Tansanian suurlähetystöissä Delhissa selvittämässä viisumiasioita. Sitten tammikuun heti tokana päivänä takaisin Delhiin leimauttamaan viisumit passiin, näin pitäisi asian olla selvä Malawin Zambian osalta. Me tyttöjen kanssa voimme suomalaisina saada turistiviisumit saapuessa. Juttelin tänään koulun rehtorin kanssa kotikoulusuunnitelmista ja olen katsellut netistä matikkapelejä päässälaskuharjoituksiin. Tulee olemaan ihan tervetullutta äidillekin nämä päässälaskuharjoitukset…
Viikonloppuna käytiin tietysti maastossa ratsastamassa ja illalla leivottiin pipareita. Tytöillä oli aivan ihanat leikit koko viikonlopun ajan. Saara oli onnessaan kun Emmalla ei ollut, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen omaa kaveria viikonloppuyökylässä vaan isosisko keskittyi täysillä pikkusiskon kanssa yhdessä leikkimiseen. Lauantai-aamuna kävivät koiriensa kanssa kylällä kaupassa ja ostivat kaksi jätskiä per tyttö. Sitten oli vuorossa Pete-koiran syntymäpäivät ja sankarille oli virkattu uusi kaulapanta ja oli vieraslistat ja erityisherkkuja vieraille ja lisäksi pelejä ja leikkejä. Välillä piirrettiin Thea-sisters –kirjasarjasta hiirisankareiden kuvia, pelattiin Afrikan tähteä, rakennettiin majoja lakanoista ja makuupusseista ja oltiin mielikuvitusratsastusvalmennusleirillä. Ja illalla tietysti katsottiin yhdessä Heartland-jaksoja. Ja syötiin suklaa-ricecrisp -jäätelöä. Mä olen ollut yllättyneen järkyttynyt siitä kuinka äärimmäisen helppoa jäätelön tekeminen on. Meillä on nykyään itsetehtyä jäätelöä aina pakastimessa ja suunnittelemme uusia makukokeiluja. Minä olen innostunut virkkaamisesta mutta jätän tässä vaiheessa vielä luomusten kuvaamisen ja julkaisemisen. Siltä varalta että niitä päätyy joulupaketteihin ja erityisesti siltä varalta ettei niin ehkä käykään jos into loppuu kesken.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|