Sunnuntai-ilta; kissa kehräilee kainalossa, tytöt nukkuvat, Nigel on Haryanassa. Viikonloppu ja viime viikko ovat menneet flunssassa – nyt olo on jo parempi mutta viikonlopulta jäivät sirkusponien ruunaamiset ja hevospuuhat muutenkin aika minimiin. Viikonlopun kohokohta oli yksi ‘ekaa kertaa elämässä’ –kokemus – raparperikiisselin teko. Löysin torilta sattumalta raparperia ja tajusin että en ole ikinä itse tehnyt raparperikiisseliä (mikä suomalainen äiti se sellainen on??? No peruslaiskaminä joka ei ole ennen täällä raparperia löytänyt. En ole kyllä varsinaisesti sitä ikinä etsinytkään.) No sitä sitten lasteni suomiruokakulttuurimakunystyröitä opettamaan uuteen makuun. Ensi viikolla raparperipaistosta jos siinä luomuvihanneskaupassa on edelleen raparperia.
Afrikka-muisteloissa ajellaan Bosua pass –vuoritiellä, jolla hurjia nousuja ja laskuja ja ihmetellään karja-aitauksia sekä ihastellaan namibialaisia pikkukaupunkeja, jotka olivat niin siistejä, niin siistejä. Käymme myös tuulisella Atlantin rannikolla Swakopmundissa ja nautimme lasilliset juhannuksen kunniaksi Windhoekissa. Windhoekissa monessa paikassa varoitettiin varkaista ja kehoitettiin välttämään arvoesineiden kuten kameroiden ja kännyköiden kantamista laukussa kaupungilla. Kuljimme siis välttämättömät rahat taskuissa ja jätin kameran huoneeseemme. Siksi Windhoek-kuvat ovat vain mielessämme muistoina.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|