Blogikuulumiset keskittyy aikalailla meidän viikonloppuhin maalla. Se on kai melkolailla ymmärrettävää kun kiinnostavaa kuvattaavaa löytyy ehkä eniten meiltä maalta ja silloin sitä tulee tehtyä muuta kuin koulua, töitä, läksyjä ja ruoanlaittoa. Tai siis ruokaa tietenkin laitan myös maalla ja tänä viikonloppuna erityisesti koska meidän kotiapulaisemme ei ollut töissä – eikä ollut ollut koko viikkonakaan koska heidän tyttärensä (joka vanhempiensa väitteen mukaan on 16 mutta minun laskuopilla 13-14) karkasi yhden miehen kanssa ja on nyt kuulemma ihan rakastunut ja haluaa naimisin. Virallisesti naimisiin hän ei tietenkään lain mukaan täällä voi mennä mutta alkuasukasyhteisöissä ei kaikilla pareilla tietenkään ole mitään virallista maistraatin paperia avioliitosta vaan he vain asuvat yhdessä heimoseremonian jälkeen ja tämä on heidän yhteisössään yhtä kuin avioliitto. Samaisen tytön hyvä ystävä (jotka he molemmat ovat olleet meidän tyttöjen, erityisesti Emman kavereita vielä 5 vuotta sitten, olleet meillä yökylässäkin nukkeleikkien päätteeksi) on niinikään jo naimisissa ja äiti. Täällä ei tytöillä ole useinkaan montaa vuotta nukke-/kotileikkien ja tottatotisimman ‘kotileikin’ välillä. Kotiapulaisemme vanhempi tytär on muutamaa vuotta pikkusiskoaan vanhempi ja puolivuotiaan pojan äiti. Ilman miestä. Nigel ja meidän monet työntekijät ovat yrittäneet puhua järkeä ja selvittää asiaa ja meidän pikkupoikien kanssa on puhuttu että jos he itse eivät nyt 13-15-vuotiaina ole valmiita naimisiin, heidän ei pitäisi sitten vanhempana kuvitella että 13-15 vuotias tyttö olisi valmis naimisiin.
Lauantaina oli ruoanlaiton lisäksi paljon muuta puuhaa; Sheepshediä maalataan ja sähkötöitä viimeistellään kun viimein saimme viikko sitten kuulla urakoitsijapuusepältä että hän ei aio tehdä työtä loppuun. Sähkötoiden lisäksi puuttui siis vain kylpyhuoneen oven muuraus paikoilleen. Se homma pitää nyt teetättää jollain muulla muurarilla. Eli seuraavana viikonloppuna pääsen vihdoin sisustamaan huonekaluja paikoilleen! Sheepshedin ikkunoiden vaihtamisen myötä meillä on taas nurkassa ihanan näköistä vanhaa puutavaraa joista haaveilen ehkä jotain sohvapöytää tms. Tosin hyvän puusepän löytäminen on hankalaa koska tämä vierasmökkiremonttiprojekti on vienyt välit urakoitsijana toimineeseen luottopuuseppäämme. Tytöt pesivät koiriaan shampoolla ja sitten tietysti ratsastettiin. Lauantaina ilman satulaa lähipelloilla ja sunnuntaina perinteinen lenkki Café Coffee Daylle. Polo alkoi ontumaan ilmeisesti kaviopaiseen takia ja Saaran Crocsit eivät pysyneet laukassa jalassa joten otettiin rauhallisemmin ja kotona sitten Polo joutui paiseen avaukseen ja kaviohauteeseen. Aladdin –varsa on toipunut hyvin ruunauksestaan ja seuraavaksi skalpelin alle joutuvat ne tämänvuotiset aasiorivarsat ettei meillä enempää vahinkoja tapahtuisi. Arki-/kouluelämän suuria kuulumisia on se, että Emma on suorittanut ensimmäisen pianotutkintonsa (ABRSM, Grade 1) ja hienosti arvosanalla Merit. Tämä pianotutkinto oli tosi iso juttu Emmalle ja ennen tutkintosoittoa tehtävään koe-esiintymiseen, koulun näytelmäviikon väliajalle, piti saada korvakorut vähän niinkuin ennakkoon (oli luvattu kun täyttää 10 vuotta) jotta tunnelma ja asu olivat täydellisiä tätä hienoa tilaisuutta varten. Iso asia oli myös se, että tutkintoarvosanapaperissa luki oppilaan koko nimi. Emmasta tuntui hienolta nähdä koko nimensä kirjoitettuna, useinkaan kun niitä kahta muuta etunimeä ei missään näe. Minä tietenkin liikutuin lapsen ilosta kyyneliin ja siitä omasta ilosta että lapsi saa harrastuksesta ja harjoittelusta tunnustusta tällä tavalla. Ja kannustusta jatkaa. Nyt meillä soi sitten Petteri Punakuono ja Kulkuset. Saara on innostunut lukemisesta, siis itsekseen lukemisesta ja viikonloppuaamuisin ja koulun jälkeen saattaa viettää pitkiä aikoja omassa sängyssään edeten Thea Sisters –hiirityttösankarikirjassaan sana sanalta. Riemu on suuri kun yksi sivu on luettu. Emman tykkää edelleen myöskin lukea kovasti mutta on huomannut kuinka maku on muuttumassa. Enää ei pelkästään ponityttökirjat ole se juttu vaan tällä hetkellä paras lukemansa kirja on ‘Star of Kazan’ –tarina 1800-1900 luvun vaihteen Wienistä ja löytölapsitytöstä ja seikkailusta mihin hän joutuu. Minäkin luin sen Emman suosittelen ja kannen kuvan perusteella ja olihan se niin hyvä että perjantaiyö meni lauantaiaamun puolelle kun piti saada loppuun.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|