Viikonloppu oli ‘kuin ennen vanhaan Intiassa’ – siis ennen kuin ryhdyin päätoimiseksi koirakirurgia-opetusklinikan vetäjäksi ja muutimme työn ja tyttöjen koulun perässä kaupunkiin viikoiksi. Siis ennen vanhaan niinkuin silloin kuin tytöt olivat pieniä ja teimme sairasmatkoja lähikyliin ja hoidimme lehmiä, puhveleita, kanoja, lampaita ja vuohia lapset (omat ja usein joitain muitakin kylän lapsia) mukana. Lauantaina ruunasin meidän 1.5 vuotiaan orpovarsaoripoika Aladdinin. Toivottavasti ehdin ajoissa ettei meillä ensi vuonna juoksentele muulivarsoja pihalla tämänvuotisen aasiyllätyksen tapaan. Emma auttoi steriilinä avustajana, piteli instrumentteja ja viilsi skalpellilla. Jos hänestä tulee eläinlääkäri niin ehdottomasti kuulemma vain hevoslääkäri. Sunnuntaiaamu alkoi puhelinsoitolla lehmästä jolla on kohtu ulkona eilisen poikimisen jälkeen. Paikallinen ‘livestock inspector’ eli kunnaneläinlääkärin avustaja oli käynyt kerran jo työntämässä kohdun sisään ja ommellut kiinni nauhoilla. Operaatio oli vaatinut aika paljon miesvoimaa ja villin lehmän jalat piti sitoa nippuun köydellä ettei potkinut. Tästä huolimatta kohtu oli tullut ulos uudestaan. Kohtuprolapsit ovat melkein aina kuuluneet lempilehmätapauksiini. Ensimmäinen tapaus joka oli myös ensimmäinen lehmäsairasmatkani, tapahtui ensimmäisenä päivystysyönä, oltuani töissä eläinlääkärinä alle 24tuntia ja ennen kuin autossa matkalla navettaan (Kirsi-ystäväni kokeneempana Keuruulaisena oli ratissa ja minulla oli kartanlukijan virka) ehdin lukea Pyörälän synnytysopista ko kappaleen. Opiskeluaikana en ollut ikinä kohtuprolapsia päässyt näkemään. Sille lehmälle tilattiin sitten lopulta hätäteurastusauto toukokuisen perjantai-yön vaihtuessa lauantaiaamuksi. Sen reissun jälkeen luin Pyörälän synnytysopin kohtuprolapsikappaleen loppuun, ymmärsin kuinka tärkeää on saada makaavan lehmän jalat käännetyksi suoraan taaksepäin ja sittemmin toimenpiteestä tuli yksi lemppareistani. Sisko muistanee sen jouluaatonaaton kun yhdessä olimme päivystysreissulla lumituiskuisessa Tuusulassa kohtua sisään työntelemässä. Sunnuntain tapausta lähdimme hoitamaan koko perheen voimin (kuten ‘ennen vanhaan’) ja kera kahden meidän pikkupojan. Rauhoitus ja epiduraalipuudutus niin homma hoitui ilman hurjaa taistelua ja jalkojen niputtamista yhteen jne. Toki nämä puolivillit lehmät aina hyppää sivuun ja saattavat potkaista kun niitä pistää. Isäntä tietysti ihmeissään kun ei ollut ennen moista nähnyt ja meni niin paljon helpommin kuin edellispäivän miespuoliselta teknikolta. Ja minusta oli niin kiva hoitaa pitkästä aikaa lehmää. Lopuksi istuimme talon edustalle juomaan teetä ja syömään keksejä ja perheen lapset kiipesivät puuhun poimimaan meille hedelmiä (vähän raakoja guavoja) ja sitten jatkoimme vielä Masinagudiin jätskille. Oli mun lempparia – ‘Cookies & Cream’.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|