Silver Shoe Pony Club on meidän tyttöjen vastine Saddle-clubille (australialais-kanadalainen tv-sarja). Kun täällä viidakko-puskassa ei ole ratsastuskouluja ja poni-klubeja niin sellainenhan piti siis perustaa itse. Silver Shoe Pony Club on jo hyvinkin 18kk ikäinen ja meillä on ollut jo kolmet kilpailut. Klubilla on tietysti klubihuone satulahuoneessa (suunnitelmissa on kyllä sisustaa meidän pikkuklinikan yläkertaan uusi klubihuone jotta satulahuone saisi olla vain satulahuone) ja koska orpovarsa Aladdinin hoito oli aluksi klubin vastuulla, Aladdinin koko nimi on tietenkin ‘Silver Shoe’s Aladdin’. Tyttöjen ja koulukaveriensa lisäksi klubiin kuuluu vaihtelevasti meillä pyöriviä poikia. Olen muistellut kuinka vuonna -97 kirjoitin Ypäjän hevosenhoitajakoulutuksen pääsykoe-esseessä että suunnitelmissani on aloittaa Suomessa brittimallin mukaista lasten ponikerhotoimintaa. Tämä ajatus perustui osin lapsuuden ponityttökirjoihin ja osin ell-esikuvani muisteloihin lapsuutensa kesistä Englannin maaseudulla poneilla ratsastaen. Johtuiko tästä huimasta suunnitelmasta vai mistä että olisivat minut sinne Ypäjälle ottaneetkin. Kun sitten myös eläinlääkiksen ovet avautuivat niin jäi hevosenhoitaja ja –ratsastusohjaaja- ja ponikerhosuunnitelmat sikseen. Kunnes niiden aika on tullut nyt. Jostain joskus olen kai lukenut viisaan ajatuksen että unelmat ovat todellisuutta, koska ne ovat osa itseämme ja siksi yhtä tosia kuin itse olemme. Ja siksi unelmien kuuluu toteutua. Vielä aikaisemmin, vuonna about -90 meillä oli kuviksentunnilla aiheena piirtää kuva itsestämme joskus 20 vuoden päästä. Piirsin itseni taluttamaan ponia jonka selässä ratsastaa lapsi. Taustalla talo ja sen takana vuoret. Hmmm…. Meillä oli tosiaan englatilainen hevosharrastaja & -kasvattaja -ell vieraana viikonloppuna ja en voinut muuta kuin ihmetyksissäni kuunnella kuinka Saara keskusteli hänen kanssaan ja kyseli vaikka mitä vieraamme hevosista, missä ratsastuskilpailuissa ovat käyneet, jne. jne. Ja sitten hän vielä kyseli hyvin spesifejä kysymyksia – tiesi ratsastuskilpailuiden nimiä yms. Siis se sama Saara jonka todistuksessa aina lukee että opettaja toivoo että Saara osallistuisi luokassa keskusteluun enemmän. Kun mainitsin tästä vieraallemme, hän ei voinut uskoa sitä todeksi koska oli miettinyt edellisenä iltana kellon lähestyessä puolta yhtätoista että onko tuolla tytöllä off-nappia tuohon puheeseen ollenkaan. Vanhoja kisakuvia... Tänään olen suunnitellut tytöille vaihteeksi jotain ei-hevosiin liittyvää. Koulussa on ensi viikon maanantaina Roal Dahl-päivä (englantilainen lastenkirjailija, kirjoittanut mm. Charlie and the Chocolate Factory-kirjan) ja koska olen viikonlopun poissa Jaipurissa työmatkalla niin puvut on kikkailtava nyt. Saarasta tulee ‘Oompa Loompa’ ja Emmasta noita – ‘The Witches’ –kirjan mukaan. Olen siitä vanhassa blogissa jo maininnutkin että täällä on ala-asteella erilaisia naamiaispuku-/ teemapukupäiviä ainakin neljä kertaa vuodessa. Yhteenkään näistä teemapäivistä ei ole vielä meidän tytöille kelvannut kaupasta ostettu Peppi Pitkätossu –puku. “äiti, en mä halua mitään tommosta valmispukua – pitää tehdä itse…” Joo, äiti miettii… onneksi on internet mistä saa ideoita.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|