Ajoimme Kande-beachille koska siellä oli mahdollisuus ratsastaa ja tytöille oli luvattu maastoratsastusretki – ja joo, kyllähän mullekin maastoretki aina sopii! Ratsastimme metsissä ja pelloilla ja kaislikossa ja hiekkateillä ja mutapoluilla. Saaralta sujui ison hevosen selässä ravi hienosti monta sataa metriä ja Emman kanssa pääsimme laukkaamaan pari puolen kilometrin pätkää hiekkatietä ja ruohoniittyä. Ratsutilan päärakennus oli iik-ihana ‘englantilaistyyppinen?’ tiilirakennus, jossa kivilattia-keittiö-toimistosta päästiin heti satulahuoneeseen ja molemmista pihalle missä oli juuri sellainen tiilikiveys kun meille halusin ja ulkokeittiö ja näkymä talleille (ulkokarsina-katos-systeemi), kentälle ja laitumille. Saara haluaa tänne töihin pitämään välivuotta lukion jälkeen (sic!).
Kande-horse African horse trails kohokohta oli kuitenkin hevosten uittaminen. Tuuli oli aika voimakas ja aallokko kova, joten ihan uimaan-uimaan asti emme päässeet mutta tyrskyjä päin kuitenkin ratsastimme kaikki kolme. Seuraavana päivänä ajoimme Nkhata Bayhin joka on pieni kalastajasatama. Katselimme veneitä ja juttelimme yhden veneen omistajan kanssa. 40-50 matkustajaa otetaan kyytiin ja sitten lähdetään kohti muita rannikon pikkukyliä. Kalaa myytiin joka paikassa ja mekin söimme kalaa lounaaksi. Lähiruokaa. Niin ja söimme me lähikalaa edellisenäkin päivänä kun Nigel oli ostanut pari kalaa kalastajalta meidän tyttöjen ollessa ratsastamassa ja sitten saimme ne vielä ilmaiseksi perattua kun poika sitä ehdotti että saisi palkaksi kalan päät itsellensä illlallisaineksiksi. Kande-beach-Nkhata Bay -reissu oli taas telttareissu ja ruoka valmistui tulella. Nuotio-ja grillimestariltamme tämä sujuu hyvin ja tytöt ovat jo taitavia teltan pystyttäjiä. Matkaseurana siis sitä parasta.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|