Monkeys, monkeys, monkeys and zebras

Viime viikolla oli kiiretta. Avustin ‘primate medicine’ –kurssilla ja siksi vaihdoimme Nigelin kanssa osia; minä olin kokopäiväisesti töissä ja Nigel oli ‘kotona’ tyttöjen kanssa. Juuri ennen kurssin alkua, maanantaina, uuteen laumaan integroitu orpopaviaanilapsi ‘Bo’, joutui lauman isomman uroksen hampaisiin ja aika huonoin seurauksin. Vaikka epäilyksenä oli että Bon jalat olivat halvaantuneet, päätimme kuitenkin leikata jotta saisimme vatsaonteloon ulottuvat puremahaavat ja tyrän korjattua ja toivoa että jalkoihin palaisi tunto. Nyt viikko leikkauksen jälkeen haavat ovat parantuneet hyvin mutta Bo ei valitettavasti vieläkään kävele ja ennuste alkaa olla hyvin huono.

Kurssilla teimme apinoiden terveystarkastuksia, keskustelimme vankeudessa syntyneiden leijonien sopimattomuudesta luontoon palautusohjelmiin, harjoittelimme puhallisputken ja nukutuskiväärien käyttöä, tutkimme kakka- ja verinäytteitä ja opettelimme intuboimaan lintuja yms.

Kurssi päättyi retkeen Kuti-wildlife reserveen, jossa jo aiemmin olimme telttailemassa. Tälläkin kertaa ihailin ihania seeproja jotka eivät täällä juuri välitä ihmisistä ja päästävät aika lähelle.

Huomenna lähdemme Kande-beachille, ratsastusvaellukselle ja sen jälkeen palaamme takaisin Lilongween auttamaan kun LWC:n neljä hyeenaa palautetaan luontoon ja sitten jatkamme matkaa kohti eteläisempää Malawia ja Blantyrea ja Mission Rabies –projektia. 

Tänään oli ihan huippujuttu se, että saimme postia! Vasta viime viikolla ymmärsin että Malawissa ei postia jaeta asunto-osoitteisiin vaan postia varten pitää olla postilokero postitoimistossa. Meillä ei tietenkään sellaista ole ja Mabuya-campin ‘fyysiseen’ osoitteeseen lähetetyt kirjeet eivät olisi meitä saavuttaneet jos emme olisi viimein käyneet postissa kysymässä että olisiko joku meille lähettänyt jotain. Ja oli! Tytöt saivat hurjasti kirjeitä koulukavereiltaan ja myös Ronjan ja Mamun ja Isoäidin kirjeet ja kortit tulivat perille.

Kuti wildlife reserve and the amazing, wonderful zebras!