''Meillä on unelma' - omat alunperin facebookiin naputtelemani ajatukseni ja tukeni monimuotoiselle suomalaisuudelle ja parhaillaan meneillään olevalle mielenosoitukselle Helsingissa - höystettynä satunnaisella kokoelmalla kuvia oman monikulttuurisen perheeni elamästä kymmenen vuoden ajalta. Minun perheeni; omassa ns. perisuomalaisessa lapsuudessani vaikutti vahvasti isovanhempieni kokemukset elämästä Afrikassa sekä erilaiset manner-eurooppa-vaikutteet kaksikielisten (sarjassa kolmea kieltä suomen lisäksi) serkkujeni ja heidän perheidensä kautta, mieheni anglo-intialainen kulttuuritausta on sekoitus vanhaa brittiläistä siirtomaa-aikaa seka etelä-intiaa - tämä sitten yhdistettynä hänen monien vuosien läheiseen ystävyyteen ja yhteistyöhön paikallisten alkuperäisheimojen kanssa ja sopassa on englantia, tamilia, heimokieliä, roomalaiskatolisuutta, sormin syöminen ja joulu johon kuuluu brittiläinen hedelmäkakku ja lahjat jotka tulevat vasta yöllä sekä vahva usko siihen etta flunssassa ei kannata syödä mitään 'kylmää' kuten sitrushedelmiä tai jogurttia, sitten tästä yhdistelmästä kaksi ihanaa lasta, Suomen passeilla ja vaikka toinen heistä onkin jo neljättä sukupolvea Nilgirisin maakunnassa syntynyt eikä juuri puhu suomea he molemmat pitävät itseään ehdottomasti suomalaisina.Vaikka eivät ole ikinä hiihtäneet, eivät ikinä syöneet karjalanpaistia eivätkä tykkää salmiakista eivätkä osaa laulaa suvivirttä. Molemmat lapset ovat varhaislapsuutensa viettäneet leikkimällä tamilia ja heimokieliä puhuvien lasten kanssa, heidän parhaina ystävinään, oppien samalla heidän kielensä ja omaksuen monia heidän tapojaan. Olemme onnellisia siitä että saamme tällaisena sekoituksena asua Intiassa ja kokea monikulttuurisuuden rikkautta ympärillämme. Olen aina Suomen kansalainen mutta olen myös kiitollinen uudelle kotimaalleni joka on perheeni kotimaa ja yhdyn täällä ylpeänä Intian kansallislauluun joka aloitteestani lauletaan aina meillä töissä Intian itsenäisyyspäivänä. Niinikään työpaikallani minun aloitteestani järjestetty hiljentyminen tänään kahdeksi minuutiksi kunnioittamaan eilen kuolleen Intian entisen presidentin muistoa on osa omaa tapaani olla intialainen, osa tätä monimuotoisuutta. Ja unelmani on että Suomi olisi avoin monimuotoiselle suomalaisuudelle, niin monenlaiselle kuin meitä on. Jos olisin nyt Suomessa olisin osoittamassa mieltäni rasismia vastaan. Olisimme siellä koko perhe.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|