Jatketaan nyt vielä samaan malliin ja päivitetään haasteet blogipostauksena – kun edelleenkin kotinetin toiminta takkuilee – jos vaikka myöhemmin illasta tulisi hetki että yhteys toimii. Tai sitten huomenna. Meillä on töissä kaksi teetaukoa. Tarjolla on chai-teetä eli makeaa maitoteetä ja sitten mustaa teetä, usein inkiväärillä höystettynä. Minä juon aina ison kupillisen (tai ainakin aloitan sellaisen – usein käy kyllä niin että joku potilas tms muu asia tulee väliin ja kupillinen jää) ja mukinani on aina tämä meidän klinikkarakennuksen vuokranantajajärjestöltä saatu muki. Jos olen leikkaussalissa niin juon aamupäiväteen salin ulkopuolella minne tee tarjoillaan kaikille – jos olen toimistossa, joku aina tuo kupin pöydälleni. Se on aika kivaa. Tänään oli taas niitä päiviä töissä kun pinna oli välillä tiukalla (ja napsahtikin) kun kommunikaatio-ongelmien takia leikkausinstrumentit oli jääneet matkasta kohti seuraavaa ‘outreach’-kirurgiakurssiamme joka alkaa Jharkhandin osavaltiossa (kolmen päivän ajomatka meiltä), pohjois-Intiassa, maanantaina. Kiitollisuuden aiheita on silti. Tässä päällimmäiset: 1. Mrs. Oldcorn – ihana esikouluopettaja ja 1-2 luokan avustaja-opettaja, joka on ollut meidän tyttöjen tukena kouluelämän ylä- ja alamäissä alusta asti. Vaikka varsinainen luokanopettaja on vaihtunut Saaralla joka vuosi ja Emmallakin muuten paitsi nyt 5 luokalla on sama opettaja kuin viime vuonna nelosella – niin on ollut ihanaa että Mrs. Oldcorn on aina ollut paikalla/lähellä/saatavilla ymmärtämässa, halaamassa ja juttelemassa – myös äidin kanssa. Ensi vuonna Mrs. Oldcornin miehestä tulee koulun rehtori ja sitä myöten Mrs. Oldcornin työtehtävät siirtyvät enemmän hallinnolliseen suuntaan ja pois ala-asteen opettamisesta. Se on meidän tytöille surku mutta onneksi hän ei kuitenkaan lähde pois kokonaan. 2. Piparkakun tuoksu (ja maku!) ja joulunodotus. Tytöt leipoivat ekan erän piparkakkuja. Taikinaa ei ollut paljon tällä kertaa kun tein vain yksinkertaisen annoksen eilen koska ei ollut tarpeeksi siirappia ja Modern Storessa ei ollut yhtään. Kolme pellillistä syödään aika nopeasti. Emman ystävä Hannah oli mukana leipomassa – samalla porukalla on leivottu pipareita jo neljä vuotta sitten. Tytöt olivat erityisen innoissaan siitä että olivat saaneet roolinsa joulumusikaaliin. Kolme kaverusta ovat kameleita, joilla on oma tanssi johon he saavat itse suunnitella koreografian. 3. Tänään on aurinko paistanut koko päivän. Ehkä sadekausi on ohi ja talviaurinkoiset päivät alkamassa. Yksi varma merkki talven tulosta ovat Ootyn kaduille ilmestyvät pipomyyjät. Niitä näkyi jo tänä aamuna. Todennäköisesti tämä on kuitenkin vasta väliaikainen auringonpaiste ja ainakin yksi parin viikon sadejakso saadaan vielä ennen kuin sadekausi on kokonaan ohi. 4. Tietenkin se, että on perjantai ja vaikka toisaalta on harmi ettei mennä maalle tänä viikonloppuna koska tytöillä on huomenna ensin maastojuoksukilpailut ja illalla oppilaskunnan bileet ala-asteelaisille niin toisaalta on myös ihanaa viettää oikeasti rauhallista perjantai-iltaa ilman myöhäistä ajomatkaa kotiviidakkoon. Minä usein nukahdan matkalla. Onneksi Nigel on ratissa. 5. Olen kiitollinen hänelle, joka keksi pyykinpesukoneen. Näihin mietteisiin. Kahvi-/teekuppihetkiin haastan Monan ja kiitollisuushaaste menee Mrs. Oldcornille – sitten facebookin kautta englanniksi.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|