Samoihin aikoihin kun Culinarium avattiin 2200 metrin korkeudessa Ootyn ja Coonoorin välillä, aukesi Mavanallan kylässä, noin 1100m merenpinnan yläpuolella ja 1km päässä meiltä Café Coffee Day – kahvilaketjun ties kuinkamonennes kahvila. Kahvila on houkuttelevan lähellä meidän maastoratsastuspolkuja ja haaveissa on ollut jo pitkään ratsastusretki Coffee Dayhin. Tänä aamuna sitten ratsastimme viikonloppuvieraamme kanssa (eläinlaäkäri-vapaaehtoinen WVS ITC-projektista joka kerää varoja vuosittain World Horse Welfaren toiminnalle ja harrastaa matkaratsastusretkiä ympäri maailmaa – me vähän tyttöjen kanssa haaveillaan että mekin joskus mentäisiin jollekin viikon ratsastusvaellukselle…) mehulle ja black-forest kakulle Coffee Dayn pihaan ja muut asiakkaat olivat tietenkin ihmeissään ja tulivat ottamaan kuvia ja kertomaan kuinka he myös rakastavat eläimiä ja kuinka he eivät ole ikinä nähneet mitään tällaista. No kieltämättä kun neljä ratsukkoa ilmaantuu jostain keskellä ei-paljon-mitään ja nuorin ratsastajista on 6-vuotias niin onhan se näky. Hevoset olivat unelmakilttejä ja seisoivat rauhassa kahvilan kuistinkaiteeseen sidottuina. Ja tietysti meillä oli myös muutamia koiria mukana. Tämä oli ensimmäinen kerta kuin teimme näin pitkän maaston Saara & Lili-poni mukana ja ilman mukana kävelevää varmuuden vuoksi auttajaa ilman hevosta. Emman ottaessa laukkapätkiä ravailin Saaran kanssa vähän syrjemmällä kun tyttö laukkaakin yhtäkkiä vieressä ja huutaa ‘Hiii!’ Lili on kiltti poni ja siirtyi raviin kun pyysin. Saara on kovasti harjoitellut kotipihalla ravaamaan ilman satulasta kiinnipitämistä. Ja kyllähän se jo hyvin sujuukin. Viikonloppuna sain vähän tuunailtua tyynynpäällisiä meidän sängylle. Suomalainen maalaisromantiikka goes to jungle. Kotiväki tunnistaa ehkä sen Mamun 70-luvulla kirpputorilta ostaman virkatun topin joka oli yksi suosikkejani lukioikäisenä 90-luvulla ja joka nyt elää uutta elämää tyynynpäällisenä. Seuranaan vähän suvun vanhoja pitsejä ja laudeliinaa sekä jonkun amerikkalaisen naisen rehab-kodissa vanhasta säkistä tekemä laukku. Ja serkun vaatevaihtareilta Kalliossa vuonna 2009 mukaan tarttuneet farkut, jotka ovat olleet ehdottomat lempi-Mavanalla-farkut mutta joiden vetoketju irtisanoutui muutama kuukausi sitten tehtävästään.
1 Comment
Sani
9/7/2014 04:09:13 am
Taitavat hevostytöt <3
Reply
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|