Arkielämää – our ordinary days
--- Tämä teksti on kirjoitettu jo monta päivää sitten. Lisää kuulumisia tulossa ihan pian.---- Tässä taas random-kuvia Malawi-arjestamme. Tytöt ovat osallistuneet norsujen salametsästyksen vastaiseen kampanjaan, Stop Malawi Wildlife Crime, piirtämällä kampanjajulisteita. Minä valmistaudun auttamaan ‘primate medicine etc’- kurssilla joka järjestetään täällä huhtikuun alussa. Kurssilaisten kanssa terveystarkastamme lauman apinoita ja kurssin järjestäjä-eläinlääkäri Amanda luennoi sitten muuta apinoista ja muista. Nigel on ruokkinut leijonia ja apinoita ja hyeenoita ja integroinut lisää apinoita olemassaoleviin laumoihin. Olemme myös tyttöjen kanssa tehneet antilooppi-teemaisen tietokilpailupelin, yhden Kuti Wildlife reserviin ja yhden tänne LWC:n kun halusivat myös. Emma on myös suunnitellut tietokoneella Wildlife Club –jäsenkorttia (joka sittemmin valittiin tänne ihan oikeasti käyttöön) ja minä kirjoittanut toimintasuunnitelmaa näille Wildlife clubeille joita LWC aloituttaa kouluissa. Emma toivoisi että heillä olisi koulussa ‘wildlife club’. Tytöt auttavat myös aina kun on koululaisryhmiä täällä vierailulla ja ovat siinä samassa saaneet hyvän annoksen tietoa villieläinten tolkuttomasta tappamisesta. Suosittelen ehdottomasti katsomaan youtubesta videon iThemba. Mikäli norsujen salametsästys jatkuu tätä vauhtia, ei kymmenen vuoden jälkeen Afrikassa ole enää norsuja luonnonvaraisena. Tyttöjä – meitä kaikkia – pysähdytti aika lailla se ajatus että he eivät ehkä voi tuoda lapsiaan Afrikkaan näkemään villejä Afrikan norsuja. Saara on tosin ennenkaikkea tiikerien suojelija, erityisesti nähtyään elokuvan ‘Two brothers’ –suosittelen tätäkin. Ensimmäisiä Afrikannorsuja odotamme nähtäväksi viikon päästä kun menemme Thuma – forest reserveen retkielämään viikonlopuksi. Emma jo odottaa että saa taas sytyttää nuotion ruoanlaittoa varten. Vaikka on siis sadeaika niin täällä sataa aika vähän. Maissi, jota kasvaa ihan joka paikassa, tarvitsisi vielä muutaman kunnon sateen. Nigel arveli tänä aamuna että jos ei parin viikon sisään sada kunnolla niin maissisadolle voi käydä huonosti. Luonnonvoimien armottomuutta – alkuvuodesta rankkasateiden aiheuttamia tulvia etelä-Malawissa ja nyt pilvettömältä taivaalta maissipeltoja paahtava aurinko. Koko aikana on ollut vain muutama päivä että emme sateen takia ole päässeet uimaan. Yleensä iltapäivät kuluvat uima-altaalla ja tyttöjen intoa uimisessa ja sukeltamisessa on ihana katsoa, samalla iltapäiväkahvista nauttien. Saaralta sujuu jo 25 m koiraa ja pellehyppyjä tehdään altaan syvään päähän ihan sujuvasti – ja hypyn jälkeen sukellusta 5 metriä. Ja käyn minä itsekin uimassa, mutta en juuri sukella – tätä tytöt eivät voi käsittää koska rakastavat sukeltamista toisin kuin siis minä. Mutta siis tänään iltapäivällä maissipeltojen onneksi satoi ja ensimmäistä kertaa oikein todella kastuimme kun sade yllätti kesken kotimatkan ja minibussia vaihtaessa kävelimme kengät litimärkinä tulvivalla kadulla. Sadetta ei kuitenkaan kestänyt puolta tuntia kauempaa eli en tiedä oliko siitä maissipelloille tarpeeksi. Uima-painotteisuuden lisäksi meidän kotikoulukokeilussa harjoitellaan pelistrategioita. Unoa ja Rummikubia pelataan melkein joka ilta ja varsinkin meidän ‘advanced –Rummikub’ –versioon ollaan Nigelin kanssa ihastuttu. Se on tosin liian vaikeaa Saaralle joten yleensä pelataan perussäännöillä.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|