Hei kaikki IPAN-kummit ja kaikki muutenkin meidän työstä kiinnostuneet!
Kiitos tuestanne ja halustanne auttaa. Ystäväni Helena Telkänranta ja Suvi Viranta laittoivat pari vuotta sitten alulle IPAN-kummitoiminnan ajatuksenaan löytää Suomesta tukijoita India Project for Animals and Nature (IPAN) –järjestön eläinsuojelutoiminnalle Intiassa. Oletan että olette kaikki lukeneet meidän nettisivut (www.indiapan.org), joten en ala kovin laajasti tässä kartoittamaan taustoja. Vähän kuitenkin: India Project for Animals and Nature (IPAN) on rekisteröity yhdistys Intiassa, päämajanaan meidän (minä, mieheni Nigel ja kaksi tytärtämme) kotitila nimeltään Hill View Farm, Nilgirisin maakunnassa, Tamil Nadun osavaltiossa, etela-Intiassa. Farmi oli alkujaan mieheni lypsylehmätila, mutta muuttui vähitellen eläinsuojelukeskukseksi 90-luvun loppupuolella ja IPAN rekisteröitiin yhdistysrekisteriin vuonna 2000. Minä tulin kuvioihin vuonna 2004, vapaaehtoiseksi eläinlääkäriksi auttamaan kulkukoirien steriloinnissa ja kyläklinikan potilaiden hoidossa. Jäin sille/tälle tielleni. Aluksi IPANin toiminta keskittyi hyvin paljon Mavanallan kylän sekä noin 10 muun naapurikylän eläinten hoitamiseen. IPAN otti myös vastaan Hill View Farmille erinäisiä pelastettuja eläimiä, kuten hylättyjä aaseja tiilitehtaista ja rakennustyömailta, armeijan entisiä muuleja seerumilaboratoriosta, kolmijalkaisia koiria (auto-onnettomuudet) sekä sähkölinjoissa vahingoittuneita apinoita yms. Teimme sairasmatkoja lehmien ja puhvelien luokse ja toimme mukanamme kotiin klinikalle hoitoon vuohia, lampaita ja koiria. Tyypilliset tapaukset olivat (ja ovat edelleen) leopardin tai tiikerin puremia, auto-onnettomuuksia, pahoja iho-sairauksia ja ripulitauteja. Vapaana kulkevien koirien steriloiminen ja raivotautirokotukset olivat tärkeä osa toimintaamme ja tähän työhön IPAN sai välillä rahoitusta myös valtiolta ja/tai kunnilta. Muu osa eläinlääkäripalvelutoiminnastamme ja huostaanotettujen eläinten hoidosta Hill View Farmilla, perustui vapaaehtoistyöhön sekä yksittäisten ihmisten lahjoituksiin. Teimme myös muutaman vuoden hankkeen Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen (HESY) sekä Eläinlääketieteen kandidaattiyhdistyksen (EKY) kumppaneina UM:n kumppaanuus-rahoituksella. Hankkeessa tarjottiin peruseläinterveydenhuollon opetusta kohdekylissämme karjanomistajille sekä naisryhmille (ns. Women self-help groups). Opetus sisälsi myös käytännön toimia tavanomaisten sairauksien ennaltaehkäisemiseksi; rokotimme takapihakanoja newcastlen tautia vastaan ja sorkkaeläimiä suu-ja-sorkkatautia vastaan. Minä reissasin Intian ja Suomen väliä; kävin välillä Suomessa töissä ja sitten taas tulin IPAN-hommiin. Siinä sivussa menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta. Vuonna 2006 tutustuimme englantilaiseen Worldwide Veterinary Service-järjestöön kun WVS:n perustaja, eläinlääkäri Luke Gamble, vieraili luonamme Intiassa ja auttoi kulkukoirasterilaatiokampanjassamme Coonoorin kaupungissa. IPANista tuli yksi WVS:n yhteistyöjärjestöistä ja seuraavina vuosina saimme WVS:n kautta useita eläinlääkärivapaaehtoisia auttamaan hankkeissamme (kulkoirasterilaatiot, katuhevosklinikat, eläinterveydenhoito-opetus, kyläklinikka tilallamme) ja saimme WVS:n kautta myös lahjoitettuja lääkkeitä. Voitte tutustua WVS:n toimintaan sivuilta www.wvs. org.uk . Blogin sivupalkissa on myos jotain videolinkkeja. Vuonna 2009 Luke vieraili taas luonamme ja ehdotti että perustaisimme yhdessä WVS:n kanssa lähikaupunkiimme Ootyyn eläinlääkärien täydennyskoulutuskeskuksen. Luke oli vuosien varrella vieraillut monella eläinsuojeluyhdistys-klinikalla Intiassa ja todennut kuinka valtava tarve Intiassa on koirien syntyvyyden säännöstelylle ja kuinka harvassa kirurgiataitoiset eläinlääkärit Intiassa olivat. Monet WVS:n yhteistyöjärjestöt pystyivät ylläpitämään katukoirasterilaatioklinikoitaan vain silloin kuin paikalla oli vieraileva ulkomaalainen eläinlääkäri. Luken visio oli aloittaa opettamaan intialaisille eläinlääkäreille hyviä käytännön kirurgian taitoja jotta katukoiraklinikat ja raivotaudin vastainen työ ympäri Intiaa voisi toimia enemmän intialaisten eläinlääkärien työpanoksella. Suunnitelmat lähtivät etenemään ja WVS sai rahoituksen hankkeelle jonka käytännön täytäntöönpanoa varten Intiassa perustettiin uusi intialainen yhdistys; Worldwide Veterinary Service India. Käytännössä yhdistyksestä tuli IPANin sisaryhdistys ja toiminnasta vastaamaan Nigel yleisesti ja minusta eläinlääkärinä perustettavan kurssikeskuksen johtaja. Worldwide Veterinary Service International Training Center, tuttavallisesti WVS ITC (tai vain ITC), avattiin 28.9. 2010, Maailman Raivotautipäivänä. Tilaisuuden kunniavieraana oli Intian valtion eläinsuojelulautakunnan puheenjohtaja, majurikenraali Kharb. WVS ITC:sta lisaa www.wvsindia.org. WVS India alkoi tekemään systemaattista katukoirasterilaatiotyötä ITCssa ja IPANin työntekijät siirtyivät WVS Indian puolelle ja nyt jo lähes kuuden toimintavuoden aikana koiria on järjestön toimesta leikattu ja raivotautirokotettu yli 16 000 ja kursseille on osallistunut yli 1800 eläinlääkäria (osallistujissa on myös intian ulkopuolelta tulleita). Nilgirisin maakunta on työmme johdosta saavuttanut raivotautivapauden. Kun katukoiratyöhön ja muuhunkin eläinlääkintään tarvittavat resurssit alkoivat painottua WVS Indian toimintaan jäi lopulta IPAN-yhdistyksen toimenkuvaan pelkästään Hill View Farmin eläinsuojelutilan eläinten ylläpito ja hoito. Samalla lähes kaikki aikaisemmat rahoituslähteet ovat siirtyneet tukemaan WVS India –toimintaa. Vuonna 2013 Englannin WVS perusti uuden, raivotaudin (eli vesikauhun) vastaisen hankkeen nimeltään Mission Rabies. Mission Rabies-toimintaa Intiassa tehdään WVS Indian ja IPAN-yhdistysten yhteistyönä. Miksi tämä taustaselvitys? Koen että on tarpeellista selvittää mahdollisille IPAN-eläinkummeille nämä taustat ja yhteistyökuviot WVS:n kanssa jotta ei syntyisi epäselvyyttä siitä mihin tukenne oikeasti menee. Nigel ja minä teemme siis kokoaikaisesti töitä raivotaudin vastustamiskampanjassa Goalla (Mission Rabies Goa) ja/tai eläinkirurgianopetuskeskuksessa Ootyssa, Tamil Nadussa (WVS ITC) ja/tai huolehdimme loukkantuneiden eläinten hoidosta WVS ITC:lla ja vastaamme myös WVS Indian uuden kurssikeskus-katukoirakirurgiaklinikan toiminnasta Goalla (Hicks India Training Center). Uskomme että ainoa tapa pysyvästi parantaa katukoirien hyvinvointia on steriloinnin ja raivotautirokotusten kautta. Yksittäisten koirien ‘pelastaminen’ kadulta eläinsuojelukeskuksiin joilla on lähes olemattomat mahdollisuudet löytää kaikille tarvitseville eläimille koteja, ei ole ongelman ratkaisu. Tässä laajamittaisessa työssä emme kuitenkaan ole yksin vaan meillä on tukenamme hyvä tiimi sekä Intiassa että Englannissa hankkeita rahoittavissa Mission Rabies – ja Worldwide Veterinary Service –järjestöissä. IPAN-yhdistys vastaa siis kuitenkin edelleen yksin Hill View Farm –eläinsuojelutilan eläinten hoidosta ja tähän työhön sinun apusi ja tukesi on erittäin tärkeää. Tilalla on tällä hetkellä noin 60 aasia, 17 ponia/hevosta, kolmisenkymmentä koiraa, parikymmentä lehmää/puhvelia ja muutama lammas ja vuohi. Tilalla on klinikkarakennus jota ylläpidetään kausittaisesti vapaaehtoisten eläinlääkärien voimin. Yleensä vapaaehtoiseläinlääkäreitä olemme saaneet Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta aina keväisin, 9-10 viikon ajaksi. Muuten pyrimme ohjaamaan/siirtämään kaikki potilastapaukset WVS ITC:lle Ootyyn (tunnin ajomatka) tai tarvittaessa mina hoidan niitä viikonloppuisin kun olemme itse farmilla. Viikot olemme tiiviisti kiinni WVS India/Mission Rabies hankkeissa Ootyssa tai Goalla. Tilalla on kuitenkin koko ajan luotettavat ja kokeneet eläintenhoitajat jotka huolehtivat neli- ja kolmijalkaisten asukkaiden ruokinnasta ja karsinoiden siivouksesta ja ovat yhteydessä minuun tai johonkin WVS Indian monista eläinlääkäreistä jos mikään tilan eläimistä on sairas. Pitkä-aikaisin työntekijämme Dasha on myös hyvin taitava ja kokenut eläinten haavojen hoidossa ja ensi-avussa. Tilalla käy myös väliaikaisesti auttamassa vaihteleva joukko koulunsa keskenjättäneitä poikia, joille työ farmilla on hyvä vaihtoehto ja monelle myös reitti myöhempään työllistymiseen WVS ITC tai Mission Rabies projekteissa eläinlääkärin avustajana tai koirien pyydystäjänä (pyydystämme vapaana kulkevia koiria isolla, perhoshaavia muistuttavalla verkolla. Tämä kiinniottotapa on turvallinen sekä koiralle että kiinniottajalle.) Koska meilla ei kuitenkaan IPAN-yhdistyksen puolesta ole enää resursseja pyörittää kokoaikaista IPANin eläinlääkäripalvelutoimintaa tai katukoiraklinikoita erillisesti WVS India ja Mission Rabies-projektitoiminnasta, emme myöskään IPANin nimissä kerää varoja muuhun kuin eläinsuojelutilan eläinten hoitoon ja ylläpitoon. Haaveenani on myös että Hill View Farmia ja sen eläimiä voisi hyödyntää Ihmisten hyvinvoinnin apuna ja että tilalla voisi järjestää eläinten kanssa olemiseen ja eläinten tarpeiden ymmärtämiseen pohjautuvaa tuettua toimintaa erilaisille lapsiryhmille. Tällaisen toiminnan aloittamiseen tarvitsisimme taloudellisen tuen lisäksi osaavan ja innostuneen vapaaehtoisen jolla olisi erityisesti nuorten ja/tai ongelmahevosten kouluttamisesta kokemusta. Otamme mielellämme vastaan ideoita ja ajatuksia tällaisen toiminnan kehittämiseen. Ja siis muutenkin minusta on kiva kuulla tukijoiltamme että ketä he ovat ja mitkä asiat työssämme tuntuvat heille erityisen tärkeiltä. Summa summarum. Säännöllinen kuukausituki IPAN-kummiohjelman kautta on loistava tapa olla mukana eläimellisessä elämässämme ja se tuki menee suoraan eläinten ylläpitoon ja tilan työntekijöiden palkkoihin. Kaikki tilan työntekijät ovat alueen alkuperäisheimoista. Jatkossa kirjoitan kuulumisia yhteisesti kaikille kummeille. Eli en eläinlaji/ -yksilökohtaisesti yksittäisille kummeille – siihen minulla ei valitettavasti ole aikaa. Mutta kaikille yhteisesti, välillä aaseista, välillä koirista, välillä hevosista, välillä jostain muusta. Julkaisen nämä kummikuulumiskirjeeni myös IPANin facebook-sivuilla sekä blogissani www.ottersofthehillviewfarm.weebly.com. Jos ikinä ajattelette matkustaa Intiaan niin olette tervetulleita käymään! Parhain terveisin, Ilona
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorOlen Ilona, kolkytjarisat eläinlääkäri ja kahden ponitytön äiti. Tulin Intiaan yli kymmenen vuotta sitten vapaaehtoistyöhön ja jäin sille/tälle tielle. Blogissa kerron elämästämme ja eläimistämme Intiassa. Archives
September 2020
|